Terveiset taalta pussielainten luvatusta maasta!
(Alunperin julkaisin taman: Tuesday, August 18, 2009)
Au pairina siis toimin, pikkukaupungissa nimelta Nowra (n. 170 km Sydneysta etelaan). Hoidan kahta tyttoa, ialtaan nelja ja yksi. Vanhemmat tyoskentelevat kummatkin laivastossa, joten perhe on ns. tavallinen (mika on hyva juttu), ja todella mukava. Host mom (Kelly) on varmasti yksi ihanimmista tapaamisistani ihmisista, ja tulemme varmasti pitamaan yhteytta taman au pairajan jalkeenkin. Eihan meilla ole ikaeroakaan kuin kahdeksan vuotta (toisinsanoen muistaa, millaista on olla tamanikainen).
Yhteenvetona voisi todeta, etta tata blogia seuratessanne ette paase lukemaan kauhutarinoita hirveista hosteista tai lapsista. :D
Kolme ja puoli viikkoa on hurahtanut todella nopeaan! Johtuu toki varmaankin siita, etta tekemista on riittanyt ihan kiitettavasti. Ensimmainen viikko meni tutustuessa perheeseen ja lahiymparistoon. Sain tavata myos taman perheen entiset naapurit (mukava vanha pariskunta ja eras Moreen), kun he tulivat Lilianin yksivuotissynttareille. Minulle on luvattu pariskunnan mailat lainaan, mikali haluan menna golfaamaan, ja kai sita nyt joku paiva taytyy. Seura vaan uupuu... Pitaisi rohkaistua menemaan yksin johonkin lahtoon. Mutta eihan mulla ole taalla golfvaatteitakaan! Ja ainoastaan yksi ainoa vaaleanpunainen pallo mukana. Tama tietaa shoppailua.
Ainoa taalla tapahtunut huono juttu on ollut joutuminen hammaslaakariin ja juurihoitoon. Yksi lohjennut hampaani oli paikattu liian lahelle hermoja Suomessa (aiheutti ihan kiitettavaa kipua), joten jouduin menemaan taalla hoitoon. Eika vakuutus sitten korvaakaan kuin 120 euroa hammaslaakarikuluista! Onneksi vanhemmat lupasivat avustaa, silla n. 580 euroa jaisi muuten viela maksettavaa. Kylla oli huono vakuutus, eika kukaan tietenkaan tajua lukea sita pikkupranttia sivun alalaidassa, josta taman olisi tietoon saanut. Enka olisi voinut elaa taman hampaani kanssa ilman hoitoa, koska kipu oli ihan sietamaton. Valvoin yhden yon sen takia ja seuraavan paivan sinnittelin jaapala suussa. Onneksi perheella on jaapala-automaatti. :D
Kelly vei minut illalla laakariin, jossa sain reseptit suhteellisen vahvoihin kipulaakkeisiin. Taman jalkeinen paiva menikin sitten ihan sumussa ja sangynpohjalla maaten. Voin vain edelleen kiittaa tata perhetta, kun ovat olleet niin ymmartavaisia ja mm. tilanneet ajat laakareille ja kuskanneet sinne. Sain viela sovitun palkankin, vaikka au paireilla ei pimeina tyontekijoina ole tietenkaan mitaan sairasoikeuksia. Kelly on sanonut olevansa vaan iloinen, jos saa joskus olla kotosalla!
Viime viikonloppu meni Melbournessa, jossa tapasin suomalaisaupair Heidin, seka kanadalaisen Katherinen Heidin kautta. Muuta ei oikeastaan tehty kuin juhlittu ja shoppailtu. Lauaintain ja sunnuntain valisena yona nukuin jopa kaksi tuntia! Saavuin kotiin (hostperheeni isanaidin) kello kuusi aamulla, ja jouduin heraamaan jo kahdeksalta, kun muutkin herasivat silloin. Nukkumapaikkani oli naet paikan olohuone, eika siina tietenkaan ollut ovia oviaukossa. Hah-hah. Muutenkin jai nukkuminen todella vahalle. Maanantaina lahdettiin takaisin Nowraan ja yritin saada unenpaasta kiinni yhdeksan tunnin matkalla, mutten onnistunut. Kelailin ainoastaan Melbournen tapahtumia. Oli kylla ihana kaupunki ja mahtavia ihmisia! Sharne (tama isanaiti) toivotti minut tervetulleeksi hanen luokseen koska vain, kun olen reppureissailemassa. Mennaan kylla jo sita ennen takaisin, kun Kellylla on joku 2 viikkoa kestava kurssi Melbournessa lokakuussa ja asumme taas Sharnen luona sen ajan.
Ihmiset ovat aina kiinnostuneita kulttuurieroista, kun mennaan eri maahan, joten ehka voisin valaista nyt niistakin. Mikaan muu taalla ei oikeastaan eroa kuin ruokakulttuuri. Ihan niin kuin englannissakin, kunnon kouluruokajarjestelmaa ei tunneta, ja naille munkin hoidokkilapsille annettava lounas on yksi tai kaksi sandwichia.. Yak. Olin ekan viikon ihan kauhuissani, kun en saanutkaan lamminta ateriaa paivalla, vaan vasta illalla. Kunnon salaattia en ole tassa perheessa viela syonyt kertaakaan. Lampimia vihanneksia kylla (joiden varsinainen fani en mitenkaan ole).
Kunhan opin kayttamaan tuota kaasuhellaa, niin alan tasan kokata taalla paivisin. On paljon terveellisempaakin niin pain.
Eli en enaa yhtaan ihmettele, miksi ihmiset lihovat taalla ollessaan. On tassa itsellekin jo selkeasti pari kiloa tullut. Tarkotus olisi kylla aloittaa juokseminen taas uudelleen tassa, kunhan viikonloppuna saamani rakatauti lahtee.
Ensi viikonloppuna on tiedossa Sydneyn reissu! Tapaan siellakin suomalaisia au paireja ja yovynkin yhden luona; hyva tapa saastaa kuluissa. Lisaksi on tietysti erittain kiva paasta harjoittamaan tata aidinkieltaan. Mutta kaikista parhainta on paasta taas vahan tuulettumaan... Kotibileetkin kuulemma luvassa. ;)
Kuulemiin!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment