Viime viikonloppu menikin sitten Canberrassa.. Kelly halusi menna sinne jo aiemmin, koska alunperin suunnittelemana viikonloppuna on isanpaiva, eika Mick (=perheenisa) olisi kuitenkaan tullut mukaan.
Olimme perilla perjantai-illalla Kellyn ystavan ja taman miehen luona noin kolmen tunnin ajomatkan jalkeen. Olin kuitenkin luvannut hengailla saksalaisen au pairin Dianan kanssa, koska han ei tunne muita au paireja koko kaupungista ja minut han loysi sattumalta facebookin kautta.
Diana tuli hakemaan minut noin tunnin kuluttua ja menimme viettamaan yota hanen luokseen. Muuta ei tehty kuin juteltu; olimme molemmat liian vasyneita lahtemaan baariin ja mina viela kipeakin. Hirvea olo jatkui viela seuraavana paivana, ja hyva etten oksentanut, kun olimme katsomassa lahjoja Dianan hoidokkilapselle ja hostmomille. Pyytelin hirveasti anteeksi ja Diana oli varmasti pettynyt, kun emme kayneet koko paivana muualla kuin ostoksilla ja leffassa.
Jos olisin ollut terve, niin varmasti olisin lahtenyt bilettamaan! En kylla saanut Dianasta sellaista kuvaa, etta han olisi mikaan bilehile.. Mutta ehka oli ihan hyvakin pitaa valia Melbournen jalkeen, ja ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa taas vahauninen ja isojuomainen kolmipaivainen.
Tuntui, ettei mikaan oikein mennyt Canberraviikonloppuna nappiin, mutta odotan tata korjaantuvaksi. Sydneyssa paasee taas puhumaan suomeakin! Valilla paata oikein sarkee kun on keskittynyt kuuntelemaan ja puhumaan pelkkaa englantia koko paivan.
Eilen sain lievan ahdistuskohtauksen, kun tajusin, ettei ole mitaan tekemista. Kuljeskelin talossa edestakaisin ja yritin lukea kirjaa. Ei kuitenkaan napannut, joten menin facebookkailemaan ja juttelin tovin ystavani Jennin kanssa. Han yrittaa loytaa halvat lentoliput tanne ja tulla kaymaan! Wiihei. :) Kolme kaveria on jo lahestulkoon ilmottanut tulevansa tanne.. Mita jarkea on lahtea pallon toiselle puolelle, kun kaverit seuraavat kuitenkin perassa? :D
No, Jennin kanssa juteltiin myos siita, etta alkaa tama Australian "honeymoon" olla ohitse, ja arki astua kuvaan. Sinansa ikavaa, mutta onneksi on viikonloput. Harmittaa vaan, kun en saa pidempia vapaita, jolloin voisi matkustaa muualle muutamaksi paivaksi. Viikonloput ovat riittavia vain Sydneylle tai Canberralle, koska ne ovat niin lahella.
Hoidokkilasten osalta menee paiva paivalta kivemmin. Tai ainakin tuon yksivuotiaan kanssa. Oon huomannut, etta se on selkeasti vahentanyt kamalaa kiljumistaan minulle. Aidilleen se osaa kylla olla ihan hirvea lahes koko ajan.
Nelivuotias (=Mackenzie) on selkeasti alkanut testaamaan rajojaan mun kanssani, ja olen tassa viimeviikosta lahtien joutunut kaskemaan/viemaan sen omaan huoneeseensa useaan otteeseen, kun ei ole sanottu sana tehonnut. Ehka se alkaa tassa pikkuhiljaa tajuta, etta muakin kohtaan on kayttaydyttava hyvin, eika se saa kaikkea periksi. Kelly pyysi, etta tekisin sen kanssa ns. esiaapista Lilin nukkuessa, ja musta se on ainakin hyva idea. Eipahan tarvitse pomppia trampoliinilla koko aikaa, hahah. :D
TJ 4 SYDNEYYN <3
Sunday, August 23, 2009
Katso kengurun loikkaa...
Terveiset taalta pussielainten luvatusta maasta!
(Alunperin julkaisin taman: Tuesday, August 18, 2009)
Au pairina siis toimin, pikkukaupungissa nimelta Nowra (n. 170 km Sydneysta etelaan). Hoidan kahta tyttoa, ialtaan nelja ja yksi. Vanhemmat tyoskentelevat kummatkin laivastossa, joten perhe on ns. tavallinen (mika on hyva juttu), ja todella mukava. Host mom (Kelly) on varmasti yksi ihanimmista tapaamisistani ihmisista, ja tulemme varmasti pitamaan yhteytta taman au pairajan jalkeenkin. Eihan meilla ole ikaeroakaan kuin kahdeksan vuotta (toisinsanoen muistaa, millaista on olla tamanikainen).
Yhteenvetona voisi todeta, etta tata blogia seuratessanne ette paase lukemaan kauhutarinoita hirveista hosteista tai lapsista. :D
Kolme ja puoli viikkoa on hurahtanut todella nopeaan! Johtuu toki varmaankin siita, etta tekemista on riittanyt ihan kiitettavasti. Ensimmainen viikko meni tutustuessa perheeseen ja lahiymparistoon. Sain tavata myos taman perheen entiset naapurit (mukava vanha pariskunta ja eras Moreen), kun he tulivat Lilianin yksivuotissynttareille. Minulle on luvattu pariskunnan mailat lainaan, mikali haluan menna golfaamaan, ja kai sita nyt joku paiva taytyy. Seura vaan uupuu... Pitaisi rohkaistua menemaan yksin johonkin lahtoon. Mutta eihan mulla ole taalla golfvaatteitakaan! Ja ainoastaan yksi ainoa vaaleanpunainen pallo mukana. Tama tietaa shoppailua.
Ainoa taalla tapahtunut huono juttu on ollut joutuminen hammaslaakariin ja juurihoitoon. Yksi lohjennut hampaani oli paikattu liian lahelle hermoja Suomessa (aiheutti ihan kiitettavaa kipua), joten jouduin menemaan taalla hoitoon. Eika vakuutus sitten korvaakaan kuin 120 euroa hammaslaakarikuluista! Onneksi vanhemmat lupasivat avustaa, silla n. 580 euroa jaisi muuten viela maksettavaa. Kylla oli huono vakuutus, eika kukaan tietenkaan tajua lukea sita pikkupranttia sivun alalaidassa, josta taman olisi tietoon saanut. Enka olisi voinut elaa taman hampaani kanssa ilman hoitoa, koska kipu oli ihan sietamaton. Valvoin yhden yon sen takia ja seuraavan paivan sinnittelin jaapala suussa. Onneksi perheella on jaapala-automaatti. :D
Kelly vei minut illalla laakariin, jossa sain reseptit suhteellisen vahvoihin kipulaakkeisiin. Taman jalkeinen paiva menikin sitten ihan sumussa ja sangynpohjalla maaten. Voin vain edelleen kiittaa tata perhetta, kun ovat olleet niin ymmartavaisia ja mm. tilanneet ajat laakareille ja kuskanneet sinne. Sain viela sovitun palkankin, vaikka au paireilla ei pimeina tyontekijoina ole tietenkaan mitaan sairasoikeuksia. Kelly on sanonut olevansa vaan iloinen, jos saa joskus olla kotosalla!
Viime viikonloppu meni Melbournessa, jossa tapasin suomalaisaupair Heidin, seka kanadalaisen Katherinen Heidin kautta. Muuta ei oikeastaan tehty kuin juhlittu ja shoppailtu. Lauaintain ja sunnuntain valisena yona nukuin jopa kaksi tuntia! Saavuin kotiin (hostperheeni isanaidin) kello kuusi aamulla, ja jouduin heraamaan jo kahdeksalta, kun muutkin herasivat silloin. Nukkumapaikkani oli naet paikan olohuone, eika siina tietenkaan ollut ovia oviaukossa. Hah-hah. Muutenkin jai nukkuminen todella vahalle. Maanantaina lahdettiin takaisin Nowraan ja yritin saada unenpaasta kiinni yhdeksan tunnin matkalla, mutten onnistunut. Kelailin ainoastaan Melbournen tapahtumia. Oli kylla ihana kaupunki ja mahtavia ihmisia! Sharne (tama isanaiti) toivotti minut tervetulleeksi hanen luokseen koska vain, kun olen reppureissailemassa. Mennaan kylla jo sita ennen takaisin, kun Kellylla on joku 2 viikkoa kestava kurssi Melbournessa lokakuussa ja asumme taas Sharnen luona sen ajan.
Ihmiset ovat aina kiinnostuneita kulttuurieroista, kun mennaan eri maahan, joten ehka voisin valaista nyt niistakin. Mikaan muu taalla ei oikeastaan eroa kuin ruokakulttuuri. Ihan niin kuin englannissakin, kunnon kouluruokajarjestelmaa ei tunneta, ja naille munkin hoidokkilapsille annettava lounas on yksi tai kaksi sandwichia.. Yak. Olin ekan viikon ihan kauhuissani, kun en saanutkaan lamminta ateriaa paivalla, vaan vasta illalla. Kunnon salaattia en ole tassa perheessa viela syonyt kertaakaan. Lampimia vihanneksia kylla (joiden varsinainen fani en mitenkaan ole).
Kunhan opin kayttamaan tuota kaasuhellaa, niin alan tasan kokata taalla paivisin. On paljon terveellisempaakin niin pain.
Eli en enaa yhtaan ihmettele, miksi ihmiset lihovat taalla ollessaan. On tassa itsellekin jo selkeasti pari kiloa tullut. Tarkotus olisi kylla aloittaa juokseminen taas uudelleen tassa, kunhan viikonloppuna saamani rakatauti lahtee.
Ensi viikonloppuna on tiedossa Sydneyn reissu! Tapaan siellakin suomalaisia au paireja ja yovynkin yhden luona; hyva tapa saastaa kuluissa. Lisaksi on tietysti erittain kiva paasta harjoittamaan tata aidinkieltaan. Mutta kaikista parhainta on paasta taas vahan tuulettumaan... Kotibileetkin kuulemma luvassa. ;)
Kuulemiin!
(Alunperin julkaisin taman: Tuesday, August 18, 2009)
Au pairina siis toimin, pikkukaupungissa nimelta Nowra (n. 170 km Sydneysta etelaan). Hoidan kahta tyttoa, ialtaan nelja ja yksi. Vanhemmat tyoskentelevat kummatkin laivastossa, joten perhe on ns. tavallinen (mika on hyva juttu), ja todella mukava. Host mom (Kelly) on varmasti yksi ihanimmista tapaamisistani ihmisista, ja tulemme varmasti pitamaan yhteytta taman au pairajan jalkeenkin. Eihan meilla ole ikaeroakaan kuin kahdeksan vuotta (toisinsanoen muistaa, millaista on olla tamanikainen).
Yhteenvetona voisi todeta, etta tata blogia seuratessanne ette paase lukemaan kauhutarinoita hirveista hosteista tai lapsista. :D
Kolme ja puoli viikkoa on hurahtanut todella nopeaan! Johtuu toki varmaankin siita, etta tekemista on riittanyt ihan kiitettavasti. Ensimmainen viikko meni tutustuessa perheeseen ja lahiymparistoon. Sain tavata myos taman perheen entiset naapurit (mukava vanha pariskunta ja eras Moreen), kun he tulivat Lilianin yksivuotissynttareille. Minulle on luvattu pariskunnan mailat lainaan, mikali haluan menna golfaamaan, ja kai sita nyt joku paiva taytyy. Seura vaan uupuu... Pitaisi rohkaistua menemaan yksin johonkin lahtoon. Mutta eihan mulla ole taalla golfvaatteitakaan! Ja ainoastaan yksi ainoa vaaleanpunainen pallo mukana. Tama tietaa shoppailua.
Ainoa taalla tapahtunut huono juttu on ollut joutuminen hammaslaakariin ja juurihoitoon. Yksi lohjennut hampaani oli paikattu liian lahelle hermoja Suomessa (aiheutti ihan kiitettavaa kipua), joten jouduin menemaan taalla hoitoon. Eika vakuutus sitten korvaakaan kuin 120 euroa hammaslaakarikuluista! Onneksi vanhemmat lupasivat avustaa, silla n. 580 euroa jaisi muuten viela maksettavaa. Kylla oli huono vakuutus, eika kukaan tietenkaan tajua lukea sita pikkupranttia sivun alalaidassa, josta taman olisi tietoon saanut. Enka olisi voinut elaa taman hampaani kanssa ilman hoitoa, koska kipu oli ihan sietamaton. Valvoin yhden yon sen takia ja seuraavan paivan sinnittelin jaapala suussa. Onneksi perheella on jaapala-automaatti. :D
Kelly vei minut illalla laakariin, jossa sain reseptit suhteellisen vahvoihin kipulaakkeisiin. Taman jalkeinen paiva menikin sitten ihan sumussa ja sangynpohjalla maaten. Voin vain edelleen kiittaa tata perhetta, kun ovat olleet niin ymmartavaisia ja mm. tilanneet ajat laakareille ja kuskanneet sinne. Sain viela sovitun palkankin, vaikka au paireilla ei pimeina tyontekijoina ole tietenkaan mitaan sairasoikeuksia. Kelly on sanonut olevansa vaan iloinen, jos saa joskus olla kotosalla!
Viime viikonloppu meni Melbournessa, jossa tapasin suomalaisaupair Heidin, seka kanadalaisen Katherinen Heidin kautta. Muuta ei oikeastaan tehty kuin juhlittu ja shoppailtu. Lauaintain ja sunnuntain valisena yona nukuin jopa kaksi tuntia! Saavuin kotiin (hostperheeni isanaidin) kello kuusi aamulla, ja jouduin heraamaan jo kahdeksalta, kun muutkin herasivat silloin. Nukkumapaikkani oli naet paikan olohuone, eika siina tietenkaan ollut ovia oviaukossa. Hah-hah. Muutenkin jai nukkuminen todella vahalle. Maanantaina lahdettiin takaisin Nowraan ja yritin saada unenpaasta kiinni yhdeksan tunnin matkalla, mutten onnistunut. Kelailin ainoastaan Melbournen tapahtumia. Oli kylla ihana kaupunki ja mahtavia ihmisia! Sharne (tama isanaiti) toivotti minut tervetulleeksi hanen luokseen koska vain, kun olen reppureissailemassa. Mennaan kylla jo sita ennen takaisin, kun Kellylla on joku 2 viikkoa kestava kurssi Melbournessa lokakuussa ja asumme taas Sharnen luona sen ajan.
Ihmiset ovat aina kiinnostuneita kulttuurieroista, kun mennaan eri maahan, joten ehka voisin valaista nyt niistakin. Mikaan muu taalla ei oikeastaan eroa kuin ruokakulttuuri. Ihan niin kuin englannissakin, kunnon kouluruokajarjestelmaa ei tunneta, ja naille munkin hoidokkilapsille annettava lounas on yksi tai kaksi sandwichia.. Yak. Olin ekan viikon ihan kauhuissani, kun en saanutkaan lamminta ateriaa paivalla, vaan vasta illalla. Kunnon salaattia en ole tassa perheessa viela syonyt kertaakaan. Lampimia vihanneksia kylla (joiden varsinainen fani en mitenkaan ole).
Kunhan opin kayttamaan tuota kaasuhellaa, niin alan tasan kokata taalla paivisin. On paljon terveellisempaakin niin pain.
Eli en enaa yhtaan ihmettele, miksi ihmiset lihovat taalla ollessaan. On tassa itsellekin jo selkeasti pari kiloa tullut. Tarkotus olisi kylla aloittaa juokseminen taas uudelleen tassa, kunhan viikonloppuna saamani rakatauti lahtee.
Ensi viikonloppuna on tiedossa Sydneyn reissu! Tapaan siellakin suomalaisia au paireja ja yovynkin yhden luona; hyva tapa saastaa kuluissa. Lisaksi on tietysti erittain kiva paasta harjoittamaan tata aidinkieltaan. Mutta kaikista parhainta on paasta taas vahan tuulettumaan... Kotibileetkin kuulemma luvassa. ;)
Kuulemiin!
Subscribe to:
Posts (Atom)
