Byebye au pairius

Eilisen huonon päivän lista sai hyvin jatkoa, ja mun aupairhommat tuli siis päätökseensä. Ei enää ikinä, sen vaan sanon. Teen mieluummin ihan mitä vain muuta kuin kaitsen toisten lapsia. Muutaman tunnin lastenhoitokeikat on erittäin okei, mutta jos niitä lapsia pitää katsoa 10 tuntia päivässä, etkä edes pidä niistä, niin ei siitä mitään tule. Oli alunalkaenkin väärä päätös lähteä au pairiksi, ja epäilykset alkoivat jo niiden parin kuukauden tarhatyöharjoittelun jälkeen helmi-maaliskuussa. Perheen löysin siis jo viimevuoden marraskuussa. Ajattelin, että kyllä varmaan jaksan, mutta väärässä olin. No, tulipahan koettua sekin.

Nyt kämppään Sydneyssä auppi-Millan luona viela seuraavan yön ja sitten alkaa hostellielämä.
Perjantaina edessä alkoholipassikurssi, jos vaikka saisi jotain baarihommia. Soittelin myös siihen yhteen hammasvalkaisupaikkaan ja k.o. mies pyysi soittamaan takaisin myöhemmin tänään. Joten voi olla, että tärppää! Sitten en osaa sanoakaan, mistä päin ausseja itseni mahdan löytää. :)

Kotiin EN missään nimessä ole lähdössä, se on selviö.

Yhta juhlaa

Huohheli. Arsyttaa taas ja lujaa. Oon ihan hirmuvasynyt (viikonloppu meni Sydneyssa bilettaessa), enka saanu tietenkaan tarpeeks unta. Eilen, kun menin kerrankin aikasin nukkumaan, niin eikohan toi viisvuotias kliksuttele sen radiota koko ajan, kun se vaihtaa biisia/hyvanyon satuja (huone mun huoneen vieressa ja tietty ovi auki). Kavin sille kerran sanomassakin, et nyt riittaa, mut eipahan se mitaan tajunnut. Tanaaamuna se oli tunkenu kylppariin just sillon ku mun pitais paasta sinne ja viela sotkenu lattiat, ja arvaatte varmaan kuka siivos. Loistava alotus talle paivalle, ei voi muuta sanoa. Lisaks se vastaili mulle niin vittumaisesti, kun kaskin sita olemaan paukuttamatta roskista pihalla nyt aamulla, etta jouduin kaskemaan sen omaan huoneeseen ja sain sitten kuunnella sen parkumista vah. 20 min. En myoskaan saa laittaa sita paivaunille tanaan, jotta se nukkuis nyt illalla aiemmin, eli joudun kestamaan sita ne 10 tuntia. Taa ei selkeestikaan ole mun paivani.

Sydneyssa oli kylla tosi kivaa olla taas. Ekana iltana join liikaa, eika paasty yhteen baariin, kun ei kuulemma voinu paastaa porukkaa sisalle enaa 12 jalkeen. :D Oltiin takasin Nooralla ehka ennen kahta ja mulla oli hiiieman huono olo siina aamuyosta, mutta en oksentanut! Seuraavana paivana kaytiin vahan ostoskeskuksissa ja iska lahetti viestin n. neljan-viiden aikaan paivalla, et "nelja noin 20-vuotiasta nuorta kuollu tulipalossa Naantalissa". Ma olin ihan paniikissa ton jalkeen, ja enkkulan auppi Helen, johon vasta tutustuin, piti mua varmaan ihan sairaan tylyna. En voinu ajatella mitaan muuta, ku pelkasin, et joku tarkee menny. Enka paassy nettiin sillon heti (eika ois auttanukaan). Sit soitin Heinille, joka oli vaan kiukkunen "TIAKSA MITA KELLO ON TAALLA?!" Kylla, puol yheksan aamulla. Se sit kerto yhen faktan, joka vahan rauhotti: kuolleet vissiin nuorempia, mita iska ensin sanoi.

Hostellille paastyamme menin melkein heti nettailemaan ja sain kuulla lisaa asiasta. Heinin kaveri meni siina viidentena uhrina. Biletysfiilikset ei siis ollu ihan huipussaan sina iltana, mutta en ois tehnyt mitaan yksin hostellillakaan, joten paatin lahtea ulos muiden kanssa. Ensin otti paahan, kun mentiin toiselle hostellille, ja tutustuin uusiin brittiaupparityttoihin. Ne oli vaan niin aanekkaita, enka ois jaksanu yrittaa vaantaa enkkua/kuunnella niita yhtaan. No, kylla se ilta lahti sitten rullaamaan kun mentiin baariin. Tanssittiin ja juotiin ihan hulluna. Sain kuulla, ettei suomalaiset nyt sit oikeesti ookaan skandinaaveja (vaan fennoskandeja), ja talla kertaa kukaan mies ei tullu sanomaan mitaan Madventuresista. Musta kylla tuntu, et mun mekko oli liian lyhyt, ja revin sita alaspain ehka minuutin valein... Pohdin myos jonkun kanssa sita, etta taalla kayttaa ihan erilaisia vaatteita ku mita Suomessa laittais paalle. Mut pakko. Ei taalla varmaan kellaan tytolla oo farkkui baarissa, vaan kaikilla on mekko ja korkkarit.

Sunnuntaina olin hyvin vasynyt ja lahin yhteisaamiaisen jalkeen Millalle. Milla oli vaan niin kipea, ettei pystyny muuta ku nukkumaan ja makin menin ottamaan torkut viereiseen huoneeseen. Herasin, ku Jemina soitti ja kysy, et ollaanko tulossa vai ei. Piti siis menna Nooran ja Maijun kanssa hengailemaan jonnekin, mut ei sitten oikeen onnistunut. Mulla oli vaan pari tuntia aikaa kotiinlahtoon, ku piti ehtia ferryyn ja junaan, joten jain sitten vaan Millalle.

Ostin torkeesti opiskelijalipun automaatista, vaikka Noora olikin pelotellu, et jos tarkastaja tulee, ni se on automaattisesti jonkinsuuruinen sakko huolimatta siita, vaikka mulla on suomalainen (joskin vanhentunut) kortti. Oon ottanu sen vuositarran pois siita, joten vois vaikka hyvassa lykyssa menna taalla. Pitaa vaan alkaa selittaa, et en tienny ku luulin, et saan kayttaa tata mun suomikorttia ja voivoivoi... Ausseissa ei siis kelpuuteta muita kuin aussiopiskelijakortit.

Oottelen edelleen Melbournea tassa vaan. Perjantaina lahetaan! Jes! Paasen nakemaan Heidia ja sitte biletetaan kunnolla. :) Puhuin myos Kellyn kanssa, et voitais tehda playdatet Heidin kanssa, koska sillakin on hoidokkina 5-vuotias tytto. Mackenzie ja se vois sit leikkia keskenaan. Edellamainittu on vaan niin kova pomottaja, etten kylla tieda, miten ne mahtaa tulla juttuun.. Mut se on sitten sen ajan murhe.

Kulttuurieroja vai mita?

Jeees, voisin taas pitkasta aikaa muistaa mun pienehkoa lukijakuntaanikin. :)

Asiat on nyt mennyt vahan monimutkaisemmiksi, kun eilen paasi sattumaan yksi ei-niin-kiva juttu. Olin kaikessa rauhassa skypettamassa, kun taa perheenisa tulee yhtakkia paikalle (kuuluis olla toissa) ja sanoo vaan, et Kelly on koittanu soittaa mulle vaikka kuinka monta kertaa yli tunnin ja sit taa vaan nappaa Lilin mukaan ja lahtee painamaan. Soitin Kellylle niin nopsaan kuin vain kykenin ja se sanoi, etta on matkalla laakariin. Mulle sit selvis, etta Lililla oli sen rokotusaika ja Kelly oli koittanu soittaa mulle sanoakseen, etta heratan Lilin ennen Mickin tuloa. No, en todellakaan ollut kuullut kannykkaani, joka oli talon toisella puolella (tytot nukkui, ma olin juoksumatolla tunnin verran ja tulin sitten suoraan koneelle). Saan siis tehda mita haluan, kun ne on pedissa, kunhan en poistu talosta.

Kelly oli arvatenkin hyvin vihainen, kun paasi kotiin ja sanoi, ettei tunne oloaan hyvaksi, eika voi luottaa muhun, kun en vastaa kannykkaan. Multa tentattiin myos, valitanko tytoista yhtaan ja haluanko oikeasti olla taalla. Ei kuulemma tunnu silta, kun tyopaivan jalkeen haluan vain olla omassa huoneessani kaikessa rauhassa. Pitaisi olla taalla naiden kanssa yhteisissa tiloissa, jotta voitaisiin olla "kunnolla perhe". Oon kuulemma myos hyvin erilainen persoona, enka nayta tunteitani (taa sai mut tuntemaan oloni suht vammaseksi). Siis mitaaa? Mun on kylla pakko keskustella Kellyn kanssa tanaan, vaikka sanoin eilen, et kaikki on nyt ok. En ma voi ruveta esittamaan mitaan, mita en ole. Tykkaan nyt vaan olla omissa oloissani ja jos oon ollut naiden lasten kanssa jo 10 h paivalla, miksi hitossa mun pitaisi viela hammasta purren kestaa niita 5 tuntia lisaa? En ma naita lapsia rakasta, enka ole taalla rakkaudesta. Mun mielesta sen pitaisi olla itsestaanselvyys. Tykkaan tasta perheesta kylla, ei siina mitaan, mut on vaan taysi mahdottomuus, etta olisin taysipainen perheenjasen. Ma saan palkkaa taalla olemisesta ja mun mielesta oon oikeutettu tekemaan vapaa-ajallani mita haluan. Jos haluan nyhvata huoneessani, niin sen pitaisi olla ok. Oon lisaksi yrittany jo sanoa tasta suomalaisten "kummallisuudesta", etta tykataan olla omissa oloissa, ja jos tunnetaan olomme hyvaksi, niin me ei jauheta siita. Sit saatetaan sanoa, jos ei tunneta oloamme niin kivaksi. Oon ilmeisesti kayttaytyny taalla liian samalla tavalla kuin kotona, joten pitaisikin sitten olla erilainen? Lisaks suomalaiset nakee ton kohteliaana kaytoksena, jos annetaan perheen viettaa omaa aikaansa keskenaan toiden jalkeen ja viikonloppuisin. Na ei ilmeisesti ajattele samoin.

Jos mua ei hyvaksyta sellaisena kuin olen, niin se on sitten hasta la vista. Niinkuin jo sanoin, tykkaan tasta perheesta, mutta jos he ei tykkaa musta, niin asialle ei mahda mitaan. Lapset kylla pitaa musta, ja Lilikin tuli oikein halaamaan mua lauantaiaamuna, ku herasin. :) Naa on niita pienia, kivoja palkintoja.

Uskon kylla, et onnistun muitakin toita loytamaan, mikali vaan etsin. Tan perheenaidin kautta tuskin saan enaa toita, jos lopetan kesken, mutta kylla niita muualtakin loytaa. Au pairiksi en enaa ala, en todellakaan. Alun alkaenkaan ei oo ollut se "mun juttu".

No, oletan nyt olevani tassa perheessa viela vah. kolme viikkoa, vaikka asiat ei sujuiskaan, joten ehka ehdin loytamaan muita hommia ja mahdollisesti kampankin.

Ootan nyt vaan Melbournen reissua 16.10.-1.11! Sit biletetaan ja kunnolla. ;)

EDITTT: Kaikki nyt siis ok, puhuin eilen Kellyn kanssa, ja sanoi ymmartavansa mun tilan tarpeen. Eli jaan nyt siis tanne ja sita rataa! Puhumalla selviaa. :)

Bikinimyyja, kirjoittaja vai hampaidenvalkaisija?

Se on sitten uusi viikko taas!
Viikonloppu meni jalleen taalla kotikunnalla, ja jalleen erittain tylsasti.
Katsoin pari leffaa ja eilen kavin jopa juoksemassa pitkasta aikaa. Treenailin vahan trampoliinillakin, kun nelivuotias oli rannalla isansa kanssa (muuten se olis tietysti tunkenu trampoliinille myos). Nyt mun niska ja hartiat on ihan sairaan kipeat, ja saattaa johtua noista kaikenmaailman kasienpyorittelyista joka suuntaan. :D
Tajusin vasta eilen, etta juoksulenkkini kulkee yhden golfkentan ohi, jonne meidan talolta on n. 3 km. Loistavaa. Naytti kylla paljon hienommalta paikalta, mita Vincentia Golf, missa oltiin siis torstaina Kellyn tyotapahtumassa. Voisinkin lisailla kuvia pikkuhiljaa, kun on niita kameraan kertynyt kiitettava maara.

Olen vasta nyt tajunnut, etta Kelly tekee laivastohommien lisaksi kakkostyota; kirjoittaa potilaskertomuksia. Tama hanen pomonsa on myos erittain kiinnostunut ottamaan mut hommiin, sitten kun taalta lahden. Joko myymaan bikineja tai vaihtoehtosesti kirjottamaan myos. Mulle kay molemmat hommat ja hyvin. Heidin kanssa soittelin eilen, ja han kertoi kaverinsa olevan Adelainessa jossain hampaidenvalkaisuhommassa, jossa tienaa 100 $ per paiva plus provikat, joten ihan kivasti. Ja sinne kuulemma kaipaillaan lisaa tyontekijoita (mielellaan Eurooppalaisia, koska niilla on niin kaunis hymy? :D), joten ehka soittelen k.o. paikkaan sitten kun tartten toita. Joten mulla on nyt oikeastaan kaksi tyopaikkaa tiedossa jo, eivatka kummatkaan hedelmanpoimintaa. Mika backpacker ma oikeen tulen olemaan?

Oon myos tutustunut tarkemmin mulle tulleisiin asuntoilmoituksiin, ja loysin yhden erittain hyvalta kuulostavan. Ihan keskella Sydneyn keskustaa, ja vuokra 600 $/kk. Ymmartaakseni kaikki laskut sisaltyy hintaan ja on valmiiksi kalustettu. :) Vuokranantaja-kamppis kyseli jo nimet ja puh.nrot vuokrasopimusta varten, joten ihan lupaavalta kuulostaa. Eli nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristissa, josko kavis hyva tuuri!

Tasta viikosta ei oo kylla tulossa mitenkaan mukava.. Kellyn pitaa tehda lahes tunnin pidempaa paivaa (lahtee aamulla 20 min aiemmin ja palaa 20 min myohemmin), ja keskiviikkona on ne saatanan tupperwarepartyt taalla. Toivoisin niin lujaa, et paasisin pakenemaan jonnekin, mut nayttaa aika mahdottomalta. Eika siis toivoakaan, etta saisin jotain ekstrarahaa ylitoista. PLUS tama isannan poika entisesta suhteesta on tulossa tanne tanaviikonloppuna, ja viipyy taalla tietaakseni puoltoista viikkoa, ja arvatkaapa, kuka katsoo kolmen kersan peraan sitten... Ei siina mitaan, Benny on erittain mukava poika, kun sen tuolla Melbournessa tapasin. Vahan ujohko, eika mikaan riehupelle, joten poikkeus sinansa. :D Sen olonen, et tottelee varmasti ku sanon.

Ottaa vaan pattiin, kun mulle ei oo edes henkilokohtasesti infottu tosta Bennyn tulosta. Asia ois ok, jollen ois saanu kuulla siita ensin tan nelivuotiaan kautta. Ehka ne kertoo mulle paivaa ennen kunnolla? Ilmeisesti ne vaan olettaa, et mulle on jees vahtia vaikka minkalaista kersalaumaa. Lisaks Kelly vahan vaati, et mun pitais olla taalla ku on Mackenzien synttarit. Jos ne on viikonloppuna, ni tasan katson, et oon poissa sillon. Ei munkaan tartte ihan kaikkea sietaa. Kaksissa tupperwarekutsuissa on jo ihan tarpeeksi. Mut ehka tama tasta, kun taa kuukausi on ohi! Odottelen ainoastaan Melbourneen menoa 19. lokakuuta, ku paastaan sinne laukkakisoihin ja partyttamaan Heidin kanssa. ;)

Vodkaa ja hostellipohdintoja

Viikko alko ei niin hyvin, kun sain olla lasten kanssa maanantaina yksin yli 13 tuntia. Aiti oli tyomatkalla Canberrassa, ja isanta (onneksi) laivalla. Parannusta on kumminkin ilmaantui tassa loppuviikkoa kohden. Eilen Kellyn toissa oli sellanen virkistyspaiva, etta ne lahti kaikki pelaamaan golfia, ja ma plus lapset paastiin mukaan. Kelly ei ite pelannu, vaan jai sosialisoimaan muiden aitien kanssa clubin terassille ja grillipisteelle. Ma lahdin sitten Kellyn pelaavien tyokamujen kanssa puolikkaalle kierrokselle. Ei ollu varaa vuokrata omia kamoja, mut sain onneksi lainata muiden, joten pelasin sit ns. varjopelaajana. :D Takaa tuleva ryhma ei nimittain pysyny meijan tahdissa, ja kentta oli vapaa muista pelaajista.
Lounaalla small tallkkasin sujuvasti yhden Robin kanssa, arsytti kylla, ku se luuli et olen Norjasta. Ja nailla ei ole kylla mitaan kasitysta, missa Suomi sijaitsee. :D Hyva yrittaa selittaa. Ja: meneeko teilla lauttoja Suomesta Englantiin? No ehka lahinna noita rahtilaivoja...

Kaytiin siina ton jalkeen kaupassa hakemassa hedelmia ja leipaa. Kelly sano mulle, et hedelmien on sit riitettava ens torstaille, lisaa ei tipu ennen sita. Syon niita kuulemma liikaa? Ei mulle oo ennen hedelmien syomisesta valitettu, mut ymmarran kylla et ne on kalliita (ihmetyttaa kylla miksi, ku taalla ne saadaan kuitenkin omasta maasta tai ainakin hyvin lahelta). Mulle oli kanssa shokki, et na syo BBQ -ruoan kanssa aina leipaa! Miksi sita saatanan leipaa pitaa tunkea joka paikkaan? Varsinki sita, joka on vaaleampaa ku valkosimmat hiekkarannat. Opettelis syomaan kunnon ruokaa, sanon mina.
Mut Suomessa onki paremmat pihvit, karkit, makkarat, suklaat ja maito. :'D

Kaupassa kaytyamme ja kotiin palattuamme ovelta kuulu koputus. Kellyn tyokaveri Charlie (lempinimi, kyseessa on siis nainen) tuli KAYMAAN. Totuus on, et istuttiin poydan aaressa ja juotiin vodkaa. :D Kelly ja Charlie intoilivat Melbournen laukkakilpailusta, kun sinne kuuluu laittaa hassu kampaus, ja Charlie haluaa laittaa sen mulle. Vahan kivaa! Esittelin lisaks mun hamosia ja korkkareita. Charlie paaty lopputulokseen, et mun harmaa satiinimekko punasilla korkkareilla on paras asuyhdistelma. "Eika legginseja!" Ensi viikon perjantaina menen ulos Charlien ja muiden Kellyn tyokavereiden kanssa. Uskon kylla et tulee olemaan kivaa. :) Eika tartte lahtee Sydneyyn saakka (saastan rahaa).

Paivakannien ja Charlien lahdon jalkeen katsottiin Gothika, eika se kylla ollu niin huono, mita ihmiset sanoo. Kuulin myos lisauutisia uudesta aupparista. On kuulemma myoskin Kanadasta, ja tulee tanne ilmeisesti ensi viikolla. No, paaasia, et jotain seuraa sais. Toivon vaan, et ei oo niin kusipaa, mita kanadalaiset aika tunnetusti on.

Alotin tassa panikoinnin hostellien kanssa, kun matkaseurani ilmotti melkeen kaikkien Sydneyn hostellien olevan jo varattu joulun ja uuden vuoden aikaan. Yllatyys! Paatettiin sitten, et yovytaan Sydneyn lahikaupungissa. Tulee paljon halvemmaksikin, kun noissa Sydneyn hostelleissa yopyminen, jotka maksaa parhaimmillaan 200 $ per yo! Oon myos alkanu harkita oman solun vuokraamista. Saattais olla myos hyva idea, jos olen tuolla Sydneyn seudulla n. kuukauden verran (halvempaa ku hostellit). Ja mikas sen kivempaa olis, ku paasta lahikamppaan nukkumaan juhlien jalkeen, haha. ;) Mut taa tarkottaa kylla sita, et pitais ottaa riski tosta asunnon loytymisesta; webbisivuilla olevat on yleensa muotoa "available now" ja ne menee nopsaan. Mulle oli kylla tullu jo 5 yhteydenottoa yhelta sivulta, kaksi jopa erittain lupaavia. Mut veikkaan niiden olleen sen vuoksi, etta en onnistunu laittamaan mun asunnonvuokrauspaivamaaraa oikein...
Pitais jutella mun matkaseuran kanssa, mita se tuumaa. Voinhan tietty varata sen hostellin kaheksi viikoksi, ku ei sita kaikkea siina makseta, varausmaksu vaan. Eika se nyt ole suurensuuri. Et jos loytyykin kamppa, ni ei mitenkaan haittaa! Ja jos ei niin.. Ei haittaa sekaan. ;D

Taa viikonloppu menee taas tylsistyessa kotosalla (saastoa tosin). Otin vaan kymmenen dolsua kayttorahaa ens viikoksi/viikonlopuksi. Toivottavasti saisin babysittauskeikan piakkoin. Kelly sanoi, etta voin hyvin pyytaa 15 $ tunnilta, etta jees!

Arsyttaa, arsyttaa

Lopetan nyt mun yritan-kirjoittaa-kirjakielella -kokeilun, koska eihan siita enaa mitaan tule. Aidinkielen esseen kirjoittelusta jo liian pitka aika. ;) Joten joudutte tyytymaan (melkein) turunmurteeseen.

Honeymoon ausseissa on todellakin jo ohitse, ja eilen ihmettelin ensimmaista kertaa, mita oikein teen taalla. Tuli sellanen epatodellinen fiilis, etta olen kuin unessa ja haluaisin olla paljon mieluummin kotisuomessa. Osaksi tunne johtuu varmasti siita, ettei mulla ole taalla kotikylassa yhtaan kaveria. Keskustelin tasta Kellyn kanssa, ja han sanoi etta tietaa ja ymmartaa taman kylla ja yrittaa saada yhden (mun lisakseni ainoan au pairin tassa paikassa) yhteystiedot. Siinakin on omat hankaluutensa, kun k.o. aupairin perhe on "korkeampiarvoinen" laivaston hierarkiassa, eika Kelly saisi oikeastaan ottaa suoraan yhteytta... Tama au pair sitapaitsi lahtee kotiin tassa kuussa, ja heille on tulossa uusi. No, miten vain, toivottavasti saisin seuraa PIAN! En ma aina jaksa lahtea Sydneyyn, kun matkusteluunkin palaa rahaa ihan kiitettavasti (vaikka onkin paljon halvempaa kuin Suomessa ja esim. junassa saat itse paattaa, mille paikalle istut). Saisin sentaan yopya muiden auppien luona, mut ei toi toisten nurkissa pyoriminenkaan aina houkuta. Joo no siis pyorinhan nyttenkin toisten nurkissa, mutta oman valintansahan ovat tehneet. ;)

Talla hetkella aytyy tyytya hengaamaan Canberran saksalaisauppi Dianan kanssa, ja mennaan ehka Wollongongiin tutustumaan tanaviikonloppuna. Ei tulla oikeesti kovin hyvin juttuun, ja sen englanti on sellasta likelikelike -teinienkkua. Puhuu siis muuten erittain hyvin, mut tartteeko sita likea tunkea joka valiin? Diana on vaan liian tylsa ihminen mun makuuni. Kun oltiin Canberrassa, ja olin kipea, ni se oli enemman pettyny siita, ettei paasty kaymaan jossain sotamuistopaikassa, ku siita ettei paasty baariin?! Lisaks se oli jo itse kayny ekana mainitussa ja parlamenttitalolla. :D Sen mielesta ei myoskaan tehty mitaan, ku oltiin viisi tuntia ostoskeskuksessa kiertelemassa. Meijan vaatemaku on taysin toisistaan poikkeava; nain yhden Dianan biletopeista, enka koskis siihen pitkalla kepillakaan (glitterhoro -look, yesh). Ja aina ku kehuin jotain vaatetta, ni se oli sillee nojaa. Kylla eri maku saa olla, mut luulis nyt et olis sentaan jotain yhteistakin? Joten vaatekaupoissa kiertely sen kanssa oli vahan kiusallista.

Viikonloput ja illat menee siis hyvin omassa seurassa, me myself & I. Ainakin tulee harjoteltua yksinoloa oikein urakalla. Onneksi taa perheenisa on sentaan ollut nyt 2 vkoa laivalla, ja menee taas viikoksi, joten pidetaan hyvin seuraa toisillemme Kellyn kanssa. Aina ku taa isanta on kotona, ni meen vaan omaan huoneeseeni. Nailla on taalla selkea mies maaraa -meininki ja mua valilla oikeen oksettaa kattoa totaa isaa. Osaa se siis hauskakin olla (mikali ymmarran sen mongerrysta), mutta eilenkin se puhu Kellylle jotain "oon sun aviomiehes ja sun pitaa kertoa mulle kaikki asiat!" Yokottavaa. Must joku on pielessa, jos Mickin pitaa vaatia Kellya kertomaan sille juttuja. Lisaks tapa jolla, Mick kohtelee lapsia.. Mikali ne tekee jotain vahankin vaaraa (iat siis 4 ja 1), aija on heti huutamassa niille. Sen se kylla osaa ja sit se vaan lassyttaa "I LOVE YOU, CHICKEN" ihan koko ajan! Mitaan muuta se ei tyttojensa kanssa osaa puhua. Ei ihme jos yksveekaan ei osaa mitaan muuta sanoa ku "HI"!
Kelly siis hoitaa tytot muuten ruokinnasta vaatetukseen itse, Mick ei tee oikeasti mitaan. No, kylla se sentaan joskus imuroi ja pesee pyykkia.

Se mua on tassa huvittanu, ku na vanhemmat on pulassa nelivuotiaan toistuvien painajaisten vuoksi. No miksikohan, kun sen annetaan katsoa aikuisille suunnattuja poliisisarjoja? En ma ainakaan saanut katsoa sellasia muistaakseni alle kymmenvuotiaana. Etta ei ehka ihme, jos niita painajaisia esiintyy... Ja au pairina mulla ei tietenkaan ole sananvaltaa mihinkaan kasvatusjuttuihin, joten pidan vaan naamani ummessa.
Saalittaa kylla vahan muutenkin toi neljavee, kun se nakee hyvin harvoin ikaisiaan lapsia, ja sitten se tietysti roikkuu vanhemmissaan ja mussa, plus kuuntelee kaiken mita puhutaan. Yleensahan lapsia ei edes aikuisten jutut kiinnosta. Pitais puhua Kellylle enemman tosta mahdollisesta autolla ajosta, ni voitas menna johonkin playgroupiin. Makin paasisin ulos talosta hetkeksi ja nakisin muita ihmisia. Vaikkakin vain muita aiteja. Haluaisin tosiaan puhua joskus jostain muustakin kuin siita minkalainen jonkun Johnny-Roger on ollut rintaruokinnassa.

Noo, ehkapa ma nyt sinnittelen taalla ja odotan innolla au pair -ajan loppumista. Sitten paasee reppureissaamaan ja kunnon toihin. :)

Ps. Yksi unelmani toteutui, silla nyt olen nahnyt ryhavalaan! Harmikseni ei ollut hyppelytuulella.

Cancancanberra

Viime viikonloppu menikin sitten Canberrassa.. Kelly halusi menna sinne jo aiemmin, koska alunperin suunnittelemana viikonloppuna on isanpaiva, eika Mick (=perheenisa) olisi kuitenkaan tullut mukaan.

Olimme perilla perjantai-illalla Kellyn ystavan ja taman miehen luona noin kolmen tunnin ajomatkan jalkeen. Olin kuitenkin luvannut hengailla saksalaisen au pairin Dianan kanssa, koska han ei tunne muita au paireja koko kaupungista ja minut han loysi sattumalta facebookin kautta.
Diana tuli hakemaan minut noin tunnin kuluttua ja menimme viettamaan yota hanen luokseen. Muuta ei tehty kuin juteltu; olimme molemmat liian vasyneita lahtemaan baariin ja mina viela kipeakin. Hirvea olo jatkui viela seuraavana paivana, ja hyva etten oksentanut, kun olimme katsomassa lahjoja Dianan hoidokkilapselle ja hostmomille. Pyytelin hirveasti anteeksi ja Diana oli varmasti pettynyt, kun emme kayneet koko paivana muualla kuin ostoksilla ja leffassa.
Jos olisin ollut terve, niin varmasti olisin lahtenyt bilettamaan! En kylla saanut Dianasta sellaista kuvaa, etta han olisi mikaan bilehile.. Mutta ehka oli ihan hyvakin pitaa valia Melbournen jalkeen, ja ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa taas vahauninen ja isojuomainen kolmipaivainen.
Tuntui, ettei mikaan oikein mennyt Canberraviikonloppuna nappiin, mutta odotan tata korjaantuvaksi. Sydneyssa paasee taas puhumaan suomeakin! Valilla paata oikein sarkee kun on keskittynyt kuuntelemaan ja puhumaan pelkkaa englantia koko paivan.

Eilen sain lievan ahdistuskohtauksen, kun tajusin, ettei ole mitaan tekemista. Kuljeskelin talossa edestakaisin ja yritin lukea kirjaa. Ei kuitenkaan napannut, joten menin facebookkailemaan ja juttelin tovin ystavani Jennin kanssa. Han yrittaa loytaa halvat lentoliput tanne ja tulla kaymaan! Wiihei. :) Kolme kaveria on jo lahestulkoon ilmottanut tulevansa tanne.. Mita jarkea on lahtea pallon toiselle puolelle, kun kaverit seuraavat kuitenkin perassa? :D
No, Jennin kanssa juteltiin myos siita, etta alkaa tama Australian "honeymoon" olla ohitse, ja arki astua kuvaan. Sinansa ikavaa, mutta onneksi on viikonloput. Harmittaa vaan, kun en saa pidempia vapaita, jolloin voisi matkustaa muualle muutamaksi paivaksi. Viikonloput ovat riittavia vain Sydneylle tai Canberralle, koska ne ovat niin lahella.

Hoidokkilasten osalta menee paiva paivalta kivemmin. Tai ainakin tuon yksivuotiaan kanssa. Oon huomannut, etta se on selkeasti vahentanyt kamalaa kiljumistaan minulle. Aidilleen se osaa kylla olla ihan hirvea lahes koko ajan.
Nelivuotias (=Mackenzie) on selkeasti alkanut testaamaan rajojaan mun kanssani, ja olen tassa viimeviikosta lahtien joutunut kaskemaan/viemaan sen omaan huoneeseensa useaan otteeseen, kun ei ole sanottu sana tehonnut. Ehka se alkaa tassa pikkuhiljaa tajuta, etta muakin kohtaan on kayttaydyttava hyvin, eika se saa kaikkea periksi. Kelly pyysi, etta tekisin sen kanssa ns. esiaapista Lilin nukkuessa, ja musta se on ainakin hyva idea. Eipahan tarvitse pomppia trampoliinilla koko aikaa, hahah. :D

TJ 4 SYDNEYYN <3

Katso kengurun loikkaa...

Terveiset taalta pussielainten luvatusta maasta!
(Alunperin julkaisin taman: Tuesday, August 18, 2009)

Au pairina siis toimin, pikkukaupungissa nimelta Nowra (n. 170 km Sydneysta etelaan). Hoidan kahta tyttoa, ialtaan nelja ja yksi. Vanhemmat tyoskentelevat kummatkin laivastossa, joten perhe on ns. tavallinen (mika on hyva juttu), ja todella mukava. Host mom (Kelly) on varmasti yksi ihanimmista tapaamisistani ihmisista, ja tulemme varmasti pitamaan yhteytta taman au pairajan jalkeenkin. Eihan meilla ole ikaeroakaan kuin kahdeksan vuotta (toisinsanoen muistaa, millaista on olla tamanikainen).
Yhteenvetona voisi todeta, etta tata blogia seuratessanne ette paase lukemaan kauhutarinoita hirveista hosteista tai lapsista. :D

Kolme ja puoli viikkoa on hurahtanut todella nopeaan! Johtuu toki varmaankin siita, etta tekemista on riittanyt ihan kiitettavasti. Ensimmainen viikko meni tutustuessa perheeseen ja lahiymparistoon. Sain tavata myos taman perheen entiset naapurit (mukava vanha pariskunta ja eras Moreen), kun he tulivat Lilianin yksivuotissynttareille. Minulle on luvattu pariskunnan mailat lainaan, mikali haluan menna golfaamaan, ja kai sita nyt joku paiva taytyy. Seura vaan uupuu... Pitaisi rohkaistua menemaan yksin johonkin lahtoon. Mutta eihan mulla ole taalla golfvaatteitakaan! Ja ainoastaan yksi ainoa vaaleanpunainen pallo mukana. Tama tietaa shoppailua.

Ainoa taalla tapahtunut huono juttu on ollut joutuminen hammaslaakariin ja juurihoitoon. Yksi lohjennut hampaani oli paikattu liian lahelle hermoja Suomessa (aiheutti ihan kiitettavaa kipua), joten jouduin menemaan taalla hoitoon. Eika vakuutus sitten korvaakaan kuin 120 euroa hammaslaakarikuluista! Onneksi vanhemmat lupasivat avustaa, silla n. 580 euroa jaisi muuten viela maksettavaa. Kylla oli huono vakuutus, eika kukaan tietenkaan tajua lukea sita pikkupranttia sivun alalaidassa, josta taman olisi tietoon saanut. Enka olisi voinut elaa taman hampaani kanssa ilman hoitoa, koska kipu oli ihan sietamaton. Valvoin yhden yon sen takia ja seuraavan paivan sinnittelin jaapala suussa. Onneksi perheella on jaapala-automaatti. :D
Kelly vei minut illalla laakariin, jossa sain reseptit suhteellisen vahvoihin kipulaakkeisiin. Taman jalkeinen paiva menikin sitten ihan sumussa ja sangynpohjalla maaten. Voin vain edelleen kiittaa tata perhetta, kun ovat olleet niin ymmartavaisia ja mm. tilanneet ajat laakareille ja kuskanneet sinne. Sain viela sovitun palkankin, vaikka au paireilla ei pimeina tyontekijoina ole tietenkaan mitaan sairasoikeuksia. Kelly on sanonut olevansa vaan iloinen, jos saa joskus olla kotosalla!

Viime viikonloppu meni Melbournessa, jossa tapasin suomalaisaupair Heidin, seka kanadalaisen Katherinen Heidin kautta. Muuta ei oikeastaan tehty kuin juhlittu ja shoppailtu. Lauaintain ja sunnuntain valisena yona nukuin jopa kaksi tuntia! Saavuin kotiin (hostperheeni isanaidin) kello kuusi aamulla, ja jouduin heraamaan jo kahdeksalta, kun muutkin herasivat silloin. Nukkumapaikkani oli naet paikan olohuone, eika siina tietenkaan ollut ovia oviaukossa. Hah-hah. Muutenkin jai nukkuminen todella vahalle. Maanantaina lahdettiin takaisin Nowraan ja yritin saada unenpaasta kiinni yhdeksan tunnin matkalla, mutten onnistunut. Kelailin ainoastaan Melbournen tapahtumia. Oli kylla ihana kaupunki ja mahtavia ihmisia! Sharne (tama isanaiti) toivotti minut tervetulleeksi hanen luokseen koska vain, kun olen reppureissailemassa. Mennaan kylla jo sita ennen takaisin, kun Kellylla on joku 2 viikkoa kestava kurssi Melbournessa lokakuussa ja asumme taas Sharnen luona sen ajan.

Ihmiset ovat aina kiinnostuneita kulttuurieroista, kun mennaan eri maahan, joten ehka voisin valaista nyt niistakin. Mikaan muu taalla ei oikeastaan eroa kuin ruokakulttuuri. Ihan niin kuin englannissakin, kunnon kouluruokajarjestelmaa ei tunneta, ja naille munkin hoidokkilapsille annettava lounas on yksi tai kaksi sandwichia.. Yak. Olin ekan viikon ihan kauhuissani, kun en saanutkaan lamminta ateriaa paivalla, vaan vasta illalla. Kunnon salaattia en ole tassa perheessa viela syonyt kertaakaan. Lampimia vihanneksia kylla (joiden varsinainen fani en mitenkaan ole).
Kunhan opin kayttamaan tuota kaasuhellaa, niin alan tasan kokata taalla paivisin. On paljon terveellisempaakin niin pain.
Eli en enaa yhtaan ihmettele, miksi ihmiset lihovat taalla ollessaan. On tassa itsellekin jo selkeasti pari kiloa tullut. Tarkotus olisi kylla aloittaa juokseminen taas uudelleen tassa, kunhan viikonloppuna saamani rakatauti lahtee.

Ensi viikonloppuna on tiedossa Sydneyn reissu! Tapaan siellakin suomalaisia au paireja ja yovynkin yhden luona; hyva tapa saastaa kuluissa. Lisaksi on tietysti erittain kiva paasta harjoittamaan tata aidinkieltaan. Mutta kaikista parhainta on paasta taas vahan tuulettumaan... Kotibileetkin kuulemma luvassa. ;)
Kuulemiin!