Asiat on nyt mennyt vahan monimutkaisemmiksi, kun eilen paasi sattumaan yksi ei-niin-kiva juttu. Olin kaikessa rauhassa skypettamassa, kun taa perheenisa tulee yhtakkia paikalle (kuuluis olla toissa) ja sanoo vaan, et Kelly on koittanu soittaa mulle vaikka kuinka monta kertaa yli tunnin ja sit taa vaan nappaa Lilin mukaan ja lahtee painamaan. Soitin Kellylle niin nopsaan kuin vain kykenin ja se sanoi, etta on matkalla laakariin. Mulle sit selvis, etta Lililla oli sen rokotusaika ja Kelly oli koittanu soittaa mulle sanoakseen, etta heratan Lilin ennen Mickin tuloa. No, en todellakaan ollut kuullut kannykkaani, joka oli talon toisella puolella (tytot nukkui, ma olin juoksumatolla tunnin verran ja tulin sitten suoraan koneelle). Saan siis tehda mita haluan, kun ne on pedissa, kunhan en poistu talosta.
Kelly oli arvatenkin hyvin vihainen, kun paasi kotiin ja sanoi, ettei tunne oloaan hyvaksi, eika voi luottaa muhun, kun en vastaa kannykkaan. Multa tentattiin myos, valitanko tytoista yhtaan ja haluanko oikeasti olla taalla. Ei kuulemma tunnu silta, kun tyopaivan jalkeen haluan vain olla omassa huoneessani kaikessa rauhassa. Pitaisi olla taalla naiden kanssa yhteisissa tiloissa, jotta voitaisiin olla "kunnolla perhe". Oon kuulemma myos hyvin erilainen persoona, enka nayta tunteitani (taa sai mut tuntemaan oloni suht vammaseksi). Siis mitaaa? Mun on kylla pakko keskustella Kellyn kanssa tanaan, vaikka sanoin eilen, et kaikki on nyt ok. En ma voi ruveta esittamaan mitaan, mita en ole. Tykkaan nyt vaan olla omissa oloissani ja jos oon ollut naiden lasten kanssa jo 10 h paivalla, miksi hitossa mun pitaisi viela hammasta purren kestaa niita 5 tuntia lisaa? En ma naita lapsia rakasta, enka ole taalla rakkaudesta. Mun mielesta sen pitaisi olla itsestaanselvyys. Tykkaan tasta perheesta kylla, ei siina mitaan, mut on vaan taysi mahdottomuus, etta olisin taysipainen perheenjasen. Ma saan palkkaa taalla olemisesta ja mun mielesta oon oikeutettu tekemaan vapaa-ajallani mita haluan. Jos haluan nyhvata huoneessani, niin sen pitaisi olla ok. Oon lisaksi yrittany jo sanoa tasta suomalaisten "kummallisuudesta", etta tykataan olla omissa oloissa, ja jos tunnetaan olomme hyvaksi, niin me ei jauheta siita. Sit saatetaan sanoa, jos ei tunneta oloamme niin kivaksi. Oon ilmeisesti kayttaytyny taalla liian samalla tavalla kuin kotona, joten pitaisikin sitten olla erilainen? Lisaks suomalaiset nakee ton kohteliaana kaytoksena, jos annetaan perheen viettaa omaa aikaansa keskenaan toiden jalkeen ja viikonloppuisin. Na ei ilmeisesti ajattele samoin.
Jos mua ei hyvaksyta sellaisena kuin olen, niin se on sitten hasta la vista. Niinkuin jo sanoin, tykkaan tasta perheesta, mutta jos he ei tykkaa musta, niin asialle ei mahda mitaan. Lapset kylla pitaa musta, ja Lilikin tuli oikein halaamaan mua lauantaiaamuna, ku herasin. :) Naa on niita pienia, kivoja palkintoja.
Uskon kylla, et onnistun muitakin toita loytamaan, mikali vaan etsin. Tan perheenaidin kautta tuskin saan enaa toita, jos lopetan kesken, mutta kylla niita muualtakin loytaa. Au pairiksi en enaa ala, en todellakaan. Alun alkaenkaan ei oo ollut se "mun juttu".
No, oletan nyt olevani tassa perheessa viela vah. kolme viikkoa, vaikka asiat ei sujuiskaan, joten ehka ehdin loytamaan muita hommia ja mahdollisesti kampankin.
Ootan nyt vaan Melbournen reissua 16.10.-1.11! Sit biletetaan ja kunnolla. ;)
EDITTT: Kaikki nyt siis ok, puhuin eilen Kellyn kanssa, ja sanoi ymmartavansa mun tilan tarpeen. Eli jaan nyt siis tanne ja sita rataa! Puhumalla selviaa. :)
No comments:
Post a Comment