Byebye au pairius

Eilisen huonon päivän lista sai hyvin jatkoa, ja mun aupairhommat tuli siis päätökseensä. Ei enää ikinä, sen vaan sanon. Teen mieluummin ihan mitä vain muuta kuin kaitsen toisten lapsia. Muutaman tunnin lastenhoitokeikat on erittäin okei, mutta jos niitä lapsia pitää katsoa 10 tuntia päivässä, etkä edes pidä niistä, niin ei siitä mitään tule. Oli alunalkaenkin väärä päätös lähteä au pairiksi, ja epäilykset alkoivat jo niiden parin kuukauden tarhatyöharjoittelun jälkeen helmi-maaliskuussa. Perheen löysin siis jo viimevuoden marraskuussa. Ajattelin, että kyllä varmaan jaksan, mutta väärässä olin. No, tulipahan koettua sekin.

Nyt kämppään Sydneyssä auppi-Millan luona viela seuraavan yön ja sitten alkaa hostellielämä.
Perjantaina edessä alkoholipassikurssi, jos vaikka saisi jotain baarihommia. Soittelin myös siihen yhteen hammasvalkaisupaikkaan ja k.o. mies pyysi soittamaan takaisin myöhemmin tänään. Joten voi olla, että tärppää! Sitten en osaa sanoakaan, mistä päin ausseja itseni mahdan löytää. :)

Kotiin EN missään nimessä ole lähdössä, se on selviö.