Arsyttaa, arsyttaa

Lopetan nyt mun yritan-kirjoittaa-kirjakielella -kokeilun, koska eihan siita enaa mitaan tule. Aidinkielen esseen kirjoittelusta jo liian pitka aika. ;) Joten joudutte tyytymaan (melkein) turunmurteeseen.

Honeymoon ausseissa on todellakin jo ohitse, ja eilen ihmettelin ensimmaista kertaa, mita oikein teen taalla. Tuli sellanen epatodellinen fiilis, etta olen kuin unessa ja haluaisin olla paljon mieluummin kotisuomessa. Osaksi tunne johtuu varmasti siita, ettei mulla ole taalla kotikylassa yhtaan kaveria. Keskustelin tasta Kellyn kanssa, ja han sanoi etta tietaa ja ymmartaa taman kylla ja yrittaa saada yhden (mun lisakseni ainoan au pairin tassa paikassa) yhteystiedot. Siinakin on omat hankaluutensa, kun k.o. aupairin perhe on "korkeampiarvoinen" laivaston hierarkiassa, eika Kelly saisi oikeastaan ottaa suoraan yhteytta... Tama au pair sitapaitsi lahtee kotiin tassa kuussa, ja heille on tulossa uusi. No, miten vain, toivottavasti saisin seuraa PIAN! En ma aina jaksa lahtea Sydneyyn, kun matkusteluunkin palaa rahaa ihan kiitettavasti (vaikka onkin paljon halvempaa kuin Suomessa ja esim. junassa saat itse paattaa, mille paikalle istut). Saisin sentaan yopya muiden auppien luona, mut ei toi toisten nurkissa pyoriminenkaan aina houkuta. Joo no siis pyorinhan nyttenkin toisten nurkissa, mutta oman valintansahan ovat tehneet. ;)

Talla hetkella aytyy tyytya hengaamaan Canberran saksalaisauppi Dianan kanssa, ja mennaan ehka Wollongongiin tutustumaan tanaviikonloppuna. Ei tulla oikeesti kovin hyvin juttuun, ja sen englanti on sellasta likelikelike -teinienkkua. Puhuu siis muuten erittain hyvin, mut tartteeko sita likea tunkea joka valiin? Diana on vaan liian tylsa ihminen mun makuuni. Kun oltiin Canberrassa, ja olin kipea, ni se oli enemman pettyny siita, ettei paasty kaymaan jossain sotamuistopaikassa, ku siita ettei paasty baariin?! Lisaks se oli jo itse kayny ekana mainitussa ja parlamenttitalolla. :D Sen mielesta ei myoskaan tehty mitaan, ku oltiin viisi tuntia ostoskeskuksessa kiertelemassa. Meijan vaatemaku on taysin toisistaan poikkeava; nain yhden Dianan biletopeista, enka koskis siihen pitkalla kepillakaan (glitterhoro -look, yesh). Ja aina ku kehuin jotain vaatetta, ni se oli sillee nojaa. Kylla eri maku saa olla, mut luulis nyt et olis sentaan jotain yhteistakin? Joten vaatekaupoissa kiertely sen kanssa oli vahan kiusallista.

Viikonloput ja illat menee siis hyvin omassa seurassa, me myself & I. Ainakin tulee harjoteltua yksinoloa oikein urakalla. Onneksi taa perheenisa on sentaan ollut nyt 2 vkoa laivalla, ja menee taas viikoksi, joten pidetaan hyvin seuraa toisillemme Kellyn kanssa. Aina ku taa isanta on kotona, ni meen vaan omaan huoneeseeni. Nailla on taalla selkea mies maaraa -meininki ja mua valilla oikeen oksettaa kattoa totaa isaa. Osaa se siis hauskakin olla (mikali ymmarran sen mongerrysta), mutta eilenkin se puhu Kellylle jotain "oon sun aviomiehes ja sun pitaa kertoa mulle kaikki asiat!" Yokottavaa. Must joku on pielessa, jos Mickin pitaa vaatia Kellya kertomaan sille juttuja. Lisaks tapa jolla, Mick kohtelee lapsia.. Mikali ne tekee jotain vahankin vaaraa (iat siis 4 ja 1), aija on heti huutamassa niille. Sen se kylla osaa ja sit se vaan lassyttaa "I LOVE YOU, CHICKEN" ihan koko ajan! Mitaan muuta se ei tyttojensa kanssa osaa puhua. Ei ihme jos yksveekaan ei osaa mitaan muuta sanoa ku "HI"!
Kelly siis hoitaa tytot muuten ruokinnasta vaatetukseen itse, Mick ei tee oikeasti mitaan. No, kylla se sentaan joskus imuroi ja pesee pyykkia.

Se mua on tassa huvittanu, ku na vanhemmat on pulassa nelivuotiaan toistuvien painajaisten vuoksi. No miksikohan, kun sen annetaan katsoa aikuisille suunnattuja poliisisarjoja? En ma ainakaan saanut katsoa sellasia muistaakseni alle kymmenvuotiaana. Etta ei ehka ihme, jos niita painajaisia esiintyy... Ja au pairina mulla ei tietenkaan ole sananvaltaa mihinkaan kasvatusjuttuihin, joten pidan vaan naamani ummessa.
Saalittaa kylla vahan muutenkin toi neljavee, kun se nakee hyvin harvoin ikaisiaan lapsia, ja sitten se tietysti roikkuu vanhemmissaan ja mussa, plus kuuntelee kaiken mita puhutaan. Yleensahan lapsia ei edes aikuisten jutut kiinnosta. Pitais puhua Kellylle enemman tosta mahdollisesta autolla ajosta, ni voitas menna johonkin playgroupiin. Makin paasisin ulos talosta hetkeksi ja nakisin muita ihmisia. Vaikkakin vain muita aiteja. Haluaisin tosiaan puhua joskus jostain muustakin kuin siita minkalainen jonkun Johnny-Roger on ollut rintaruokinnassa.

Noo, ehkapa ma nyt sinnittelen taalla ja odotan innolla au pair -ajan loppumista. Sitten paasee reppureissaamaan ja kunnon toihin. :)

Ps. Yksi unelmani toteutui, silla nyt olen nahnyt ryhavalaan! Harmikseni ei ollut hyppelytuulella.